Unet ovat jännä juttu. Olen useasti tajunnut nähneeni silä hetkellä tapahtuvan tilanteen aikaisemminkin, unessa. yleensä nämä deja vu:t tulevat unista joita ei muista nähneensä, mutta tilanteen ollessa käynnissä ne kuitenkin muistaa, sekavaa vai?

Viime yönä näin jännää unta ystävästäni (tai siis kolmesta ystävästäni, mutta yksi oli yli muiden). Ensimmäinen muistikuva unestani oli jonkun random koulun käytävällä, jossa valmistauduimme puhumaan rääkyville pikku apinoille punaisen ristin avustustyöstä. Saarnaa emme koskaan kuitenkaan pitäneet, mutta päätimme lähteä nepaliin punaisen ristin avustustyön puitteissa. Sitten olimme yhtäkkiä muka jo nepalissa, jossa yksi kavereistani halusi ehdottomasti koskenlaskuun (tässä välissä kyseenalaistan Nepalin koskenlasku mahdollisuudet?!?) ps. kirjoitetaanko koskenlasku yhteen vai erikseen?
Suostuimme kuitenkin kokeilemaan tätä extreme lajia. Huomasin matkalla että ystäväni naama oli paniikista paisunut jne. joten yritimme toisen ystäväni kanssa taivutella hänet muuttamaan mielensä. taivuttelu ei kuitenkaan onnistunut joten uhkasimme jäädä pois, jos ystäväni jatkaisi vielä matkaa. Lopputulos oli muka se että minä ja toinen ystäväni lähdimme kadun varteen punaisen ristin keräyslippaiden kanssa ja tämä seikkailunjanoinen ystäväni ja se jäljelle jäänyt kolmas ystäväni jatkoivat kohti koskenlaskua. Vaikka emme olleet toisen ystäväni kanssa paikan päällä tiesimme muka koko ajan mitä tapahtuu, ja suurin piirtein näin tapahtui: ystäväni lensivät muksis joka laskussa ja lähes kuolivat kun jäivät veden valtaan. Jossain välissä minä ja seurassani viihtynyt/vähemmän viihtynyt ystäväni lähdimme sinne rantaan odottelemaan ystäviämme. Toinen heistä saapuikin paikalle, mutta itse pääjehu oli vielä kateissa. Samassa kuulimme kauhean karjahduksen ja olimme varmoja että puuttuva ystävämme on lentänyt pästikkaan koveä tms. päin ja delannut ohimennen. Juostuamme sinne, mistä oeltimme karjaisun kuuluvan, saimme selville, että ystäväni ei suinkaan ollut karjaissut kauhusta vaan päin vastoin, hän oli hyvin iloinen, koska oli saanut paikan suomen huippumalli -ohjelmasta! Kaikkein ironisinta koko paskassa oli se että koskenlasku kohta oli ollut hermoja raastava ja kuitenkin alitajuntani väänsi loppuun sketsin! joka kyseisen päähenkilön tuntevia ihmisiä voisi huvittaa... Jopa Tom Cruise olis täl kertaa jääny matalaks (tai no lyhythän se muutenki on) meidän päänäyttelijälle... pääuneksijalle... pääunihahmolle...päänukkumatille?

Haluaisin näin sivumainintana mainita ettei kukaan unessa seikkaileista henkilöistä ollut käynyt lähelläkään nepalia, koskenlaskua, punaisen ristin keräyslippaita tai huippumallin uraa. Miettiessäni näitä asioita en todellakaan osaa tulkita alitajuntaani, mistä helvetistä se repäs sen punaisen ristin keräyslippaanki tähän kaikkeen mukaan?


Eräs toinen ystävistäni on joskus sanonut minulle, että jos uni ei tule vartin sisällä nukkumaan menosta, kannattaa sängystä nousta ylös, sillä muuten väsymys kävelee ohi! Jaa-a, milloinhan mäki nukkumaan sitte menisin, en oikeesti ikinä nukahda samantien, yleensä nukahtamiseen saattaa kulua parikin tuntia... Lisäksi ystäväni neuvoi ettei sänkyyn kannata mennä päivisin edes lukemaan kirjaa, näin kroppa kuulemman tottuu siihen että sänky on vain nukkumista varten ja uni paranee. Asia joka ei multa vain luonnistuisi!
Rakastan nukkumista ja sängyssä makoilua, mutten koskaan saa nukutuksi tarpeeksi. Esim kouluaamuina, miten helvetissä mun pitäis muka pystyä nukkumaan ainakin kahdeksan tuntia kun menen kymmeneltä nukkumaan ja kello soi kuudelta, lisätään tähän noin tunnin sängyssä pyöriminen/sieltä vartin välein ylösnouseminen, vessassa käynnit ja se kun aina on joko liian kuuma tai kylmä ja pitää juosta sulkemassa ja avaamassa ikkunaluukkua tai hakemassa lisää peitettä tai potkia sitä pois. Lopputulos on suunnilleen tämä: Hyvässä tsägässä nukahdan jo kello 02.23 tai vasta 04.09! Saan siis nukutuksi hyvänä yönä 3.37 h. ja huonona yönä vain 1.51 h. Kyllä olen siis aina über pirteä koulussa, ja kyllä en osaa vastata opettajan kysymyksiin koska aivot toimivat niin jumalattoman hitaasti ja kyllä melkein nukahdan lähes jokaisella aamutunnilla ja kyllä en kerkeä viikonloppuisin ekemään rästitehtäviä, koska nukun univelkaa pois, jota en kerkeä edes nukkumaan pois loman aikana, joten koko kesä menee nukkumiseen ja herättyäni siihen että kuuntelen vanhempien iaa siitä kuinka olen ylös sängystä jo ennen puolta päivää vaikka on vasta heinäkuu!

Ps. Heräsin tänään jo kello 9.15 serranoita katsomaan, lopulta en niitä kuitenkaan katsonut vaan painuin nettiin!